keskiviikko 16. toukokuuta 2012

Eräänä kauniina päivänä...





Kuvat sanovat enemmän kuin tuhat sanaa...

Ihahin kisat 5.5.12

Launtaina 5.5 olin ilmoittanut Sashan kolmelle radalle Ihahin kisoihin Kivikossa. Koska minulla oli Elina Jänesniemen koulutus Yayan kanssa jo kolmelta kysyin Kaisalta jos hän voisi ohjata mummo-koiraa viimeisellä radalla. Kaisa suostui puudeli-agilityyn ongelmitta, kiitos Kaisa!

Tuomarina oli kahdella ensimmäisellä radalla Anne Viitanen. Ensimmäinen rata oli hyppis, suht kivan oloinen. Sasha oli aika innokas ennen radalle menoa, rimpuili mun sylissä kun olin ottanut hihnan pois. Laitoin Sashan maahan, käännyin ympäri.... ja Sasha lähti täysillä menemään. Kolmas este olisi ollut takaakierto ja sinnehän en mitenkään ehtinyt ajoissa. Tulos siis hyl. Loppuradaltakin taisin otta jonkun hyllyn kun oli jo niin huonolla tuulella eikä oikein enää kiinnostanut. Olisi pitänyt viedä Sasha sylikyydillä radalta...

Toinen rata oli agilityrata. Joitakin hankalia kohtia. Olisin halunnut tehdä alun pakkovalsilla, mutta se ei oikein onnistu jos koira ei pysy lähdössä... Niinpä päädyin takaakierto-valssiin, onneksi. Sasha otti siis taas varaslähdön mutta ei niin pahan kuin ekalla radalla. Koko rata oli vähän hysteerinen fiilis ja Sasha oli karata keinulle keppien jälkeen. Nollalla silti maaliin, aika ei ollut kovin heppoinen. Tulos siis 0/-2,10.
Sasha myös mielestäni liikkui aika huonosti ihahin ketillä. Pohja oli aika karkea ja seassa oli isompia, teräviä kiviä. Illalla kotona Sasha oli arka anturoistaan. Kuulemma jotkut muutkin koirat liikkui huonommin tolla alustalla kun normaalisti.

video

Viimeisen radan tuomaroi Jalonen, itse radan minähän en nähnyt kun olin jo Yayan kanssa Ojangossa. Kaisan sanojen mukaan "hän mokasi", Sasha oli ottanut pari hyllyä hypyiltä, yhden niistossa kun Kaisan vauhti oli pysähtynyt. Ihan kivasti muuten oli mennyt. :)

video

Tässä vielä vähän kuvia kisoista, kuvaaja Jukka Pätynen.

En tiedä näyttäkö Sasha vain erityisen pieneltä ilman turkkia, tai oliko noi esteet yli 35 cm?



Kaisa ja Sasha, tyylinäytettä puudeliagilitystä! :)

perjantai 11. toukokuuta 2012

Joiner's Quality Yaya Yasmin

Tässä teksti, jonka kirjoitin jo viime vuoden puolella. Saanko esitellä laumani uusin lisäys, Joiner´s Quality Yaya Yasmin.

Sashasta on paljon sitä mitä haluan villakoirassa. Ja mitä enemmän näen eri villkoiria, sitä enemmän osaan Sashaa arvostaa. Sashalla on mielyttämishalua, saalisviettiä, rohkeutta, se on sopivan pehmeä ja sen liikkumistapa on matala ja eteenpäinsuuntautuva. Sasha on myös ihan nätti, kiva pää, hyvä kroppa ja helppohoitoinen turkki. Sen kanssa on helppo elää, se tulee toimeen sekä koirien että ihmisten kanssa. Ja se on mitä ihanin harrastuskaveri mihin lajiin tahansa!
Olen kauan haaveillut Sashan jälkeläisestä mutta kun Sashan pentueet syntyivät (JQ Faro, Red Soil's ja JQ Pecan) tunsin ettei minulla ole aikaa tai rahaa pitää koiraa itselläni. Kyllähän minua on siitä moitittu ja uskokaa pois, kyllähän minä sitä itsekin olen katunut.
No, vuonna 2010 päätin astuttaa Sashan ihanalla Lucalla (jossa on juuri sitä mitä Sashasta uupuu, avoimuus, koko ja väri) ja pitää itselläni narttupennun. Tiedätte kaikki varmaan miten silloin kävi.
Minua harmittii niin, tottakai olisin voinut astuttaa Sashan uudestaan, mutta olin pelästynyt pahasti. Sashan menettämisen pelko ja halu saada harrastaa Sashalla täysillä Sashan viimeiset aktiiviset vuodet sai minut steriloimaan Sashan viime kesänä.
Pirjo oli Pecan pentueesta pitänyt itsellään lupaavan narttupennun, Peonyn. Peony on aivan ihana. Niin nätti tyttö (siksi kai hän myös somistaa villkoira-aiheista laukkua jota kovasti vielä haluan ;)) Peony on kovin paljon emänsä näköinen ja on pärjännyt hyvin näyttelyissä sekä Suomessa että ulkomailla.
Puhuin jo viime vuonna Pirjon kanssa, kun tiesin etten tule koskaan saamaan Sashan pentua, siitä että voisin joskus ottaa Peonyn pennun.
Haimme pitkään sulhasta Peonylle, minulla oli suosikkejani, Pirjolla oli suosikkeja. Minun vetivät ehkä vähän enemmän agility-puolelle, Pirjon näyttely-puolelle.Loppujen lopuksi sulhaseksi valittiin tanskalainen aprikoosi toy-uros, näyttelytähti Solnes King Leopold. Jos olen rehellinen tämä ei olisi ehkä ollut minun valintani, koska haluaisin seuraavalle koiralleni vähän lisää kokoa, mutta onhan Leopold komea.
Astutus oli mennyt hyvin ja niin myös tiineys, minua jännitti ihan hirveästi. Olin teurastamolla Pohjanmaalla sillä viikolla kun Peonyn oli tarkoitus synnyttää joten ei olisi mahdollista päästä kätilöksi. Odotin siis vain sitä soittoa (ja taisin ihan pari kertaa soittaa Pirjolle...)
Aikaisin aamulla, 13.5 tuli tekstiviesti:
"Peony piti jännitystä yllä, ensin syntyi 3 poikaa, olin epätoivoinen. Kaksituntuia väliä ja ja viimeinen on tyttö. "
Mukana oli kuva ja Pirjo halusi että soitan hänelle.
Ainoa tyttö oli aivan ihmeellisen värinen, sellanen harmaanruskea, vaalea ja todella epätasainen. Pirjo oli murheissaan ja sanoi ymmärtävänsä jos en tätä tyttöä haluaisi. Minä sanoin että kyllä minä sen silti otan vaikka ruma olisikin. Ihan kivan harrastuskoiran siitä voisi silti saada.

Kun pääsin Pohjanmaalta kävin katsomassa reilun viikon ikäistä tyttöä. Olihan se väri epätasainen mutta pikkkuinen oli jo paljon tummunut. 4,5 viikon iässä pentu näytti tältä:
Pieni pullero! Todella reipas luonteinen, villit oli leikit 3 veljesten kanssa ja minä olin myyty.
Kuva Susa Lehtilä

Melkein 7 viikon iässä väri oli jo tälläinen. Nimeksi valittiin Joiner's Quality Yaya Yasmin. Koska luonne oli mikä oli Yasmin kuullosti jotenkin vähän liian fiiniltä meidän riiviölle joten valitsimme kutsumanimeksi pelkän Yayan.

Yaya muutti meille heinäkuun alussa 2011, pari päivää myöhässä Miinan kyynpureman takia. Yaya on alusta asti ollut todella reipas ja nopeasti sai myös nimen Piraya sattuneesta syystä...

Vaikka matka on ollut pitkä ja kivinen, Yaya on monella tavalla unelmani täyttymys. Kerron myöhemmin hänestä lisää. Tässä vielä vähän kuvia pentuajalta.

Yaya heti kotiutumisen jälkeen. Ikea-puudeli on vieläkin rakkain lelu.





Yaya ekoissa agilitykisoissaan seuraamassa isoäidin menoa. Kuva Koirakuvat.
Joskus hän myös nukkui.
Paintball-kisoissa



Treenikentän laidalla, ikää jo 4 kk.