Tehis vierailee Turussa

Olimme Tehisryhmän kanssa tiistaina Kaarinassa Jaakko Suoknuutin treeneissä. Tehis vierailee nyt Turussa yhteensä kolme kertaa marras-joulukuussa koska oma hallin myöhästyi ja pääsemme sisätreenehin vasta tammikuussa. Minä ja Sasha pääsemme mukaan Turkuun pari kertaa.

Tiistaina siis kouluttajana oli Jaakko jonka koulutuksissa olemme Sashan kanssa olleet pari kertaa ennen. Jaakosta minulla ei ole mitään pahaa sanottavaa, hän on kyllä minun suosikki-kouluttaja!
Rata oli vaikea ja pitkä, niinkuin Jaakolla aina. Rataantutustumiseen käytimme rutkasti aikaa, Jaakko tykkää puhua. ;) Jaakko puhui siitä että haluaa kaikki ylimääräinen ääni pois radalta ja että hän haluaisi meidän käyttävän vähän käsiämme. Tosta äänenkäytöstä Jaakko on minulle ennenkin puhunnut. Hänen mielestä käskytän Sashaa aivan liikaa radalla ja hän haluaa kaikki normi hinder käskyt pois. Sanon vain "Sash" kun hypyllä pitää kääntyä. Kuulemma Sasha osaa hypätä ilman minun huutoa mutta Jaakko epäili etten minä osaa juosta ilman huutamista... Käsistäkin Jaakko on minulle joskus huomautellut, näytän kuulemma tuulimyllyltä radalla...

Olin itse suunnitellut alkuun pakkovalssia mutta Jaakon mielestä takaakierto-valssi olisi parempi. Minua jännitti, ihan hirveästi. Halusin niin näyttää Jaakolle että olin sisäistänyt kaiken sen mitä hän oli minulle edellisinä kertoina opettanut... No, kun Jaakko sitten sanoi että en saanut käyttää käsiäni ollenkaan, menin lukkoon, ihan totaalisesti. En vaan voinut ymmärtää miten valssi meni. Jaakko käänsi ja väänsi minua kädestä pitäen mutta en vaan ymmärtänyt. Niin tähän alkuun upposikin rutkasti aikaa. Jos sain valssin tehtyä niin en ollenkaan ottanut Sashaa haltuun nelosen jälkeen ja hän sinkosi esteelle 15.
No kun lopulta sain järjen taas takaisin meni taas paremmin. 7-8 välissä tein päällejuoksun, mikä toimi ihan hyvin kunhan ymmärsin liikkua pois 6-esteeltä. 9 hypylle vähän törkkäsin Sashaa niin että pääsin tekemään muurin perään persjätön. Pituudella sitten jaakotus. En ole tehnyt kovin paljon jaakotuksia ja minun pitää aina miettiä mihin suuntaan oikein käännyn. Tästä kai johtuen en saanut sitä ennakoivaksi mikä teki siitä vastakäännöksen (?) ja Sasha kääntyi kerran väärään suuntaan. Sanoin Jaakolle että haluan yrittää vaan vedättämälla koska en osaa liikkua jaakotuksessa ja tämä ei ollut Jaakon mielestä kovin hyvä idea. No, sanoin Sashalle ennen pituutta vain "Sash" samalla kun vähän vekkasin ja kappas, kääntyipä puudeli hyvin! Nyt kun olen hiljempaa radalla Sasha kuntelee kun sanon sille jotain!
13-15 välissä Jaakko halusi meidän ehdottomasti kokeilevan saksalaista. Ekat kerrat olin todella myöhässä ja Sasha hyppäs väärän hypyn mutta kun juoksin täysillä kohti 14 taaimpaa siivekettä ja siellä kutsuin Sashaa sekä vaihdoin persjättöön vasta kun olin hyvin päässyt pois tieltä se toimi! :) Oli myös hauskaa huomata miten Sasha kiihdytti entuudestaan kun juoksin täysiä pois, vaikka se muutenkin liikkkui hyvällä vauhdilla!
Aalle tuli poispäinkäännös mikä sujui hyvin, Sashahan rakastaa Aata. Esteelle 17 piti muistaa törkätä Sashaa, muuten hän tuli ohi. 19-20 oli aluksi vaikea kun siihen tuli se leieröinti mutta kunhan ymmärsin liikkeen suunnan (mikä siis piti olla Sasha oletetun linjan suuntainen) sekä en kiirehtinyt pois esteeltä 20 sekin sujui hyvin. 22-24 hässäkälle Jaakko oli ehdottanut Backläpiä (takaakierto-sylkkäri) mutten luullut sen voivan toimia. Päätin silti kokeilla ja vaikka olin ekaa kertaa vähän myöhässä koska varmistelin 20 niin se toimi! Vähänkö siistiä! Sasha oli ihan pro sylkkärissä vaikka ollaankin niitä tehty niin vähän. Putken jälkeen Jaakko halusi niisto-poispäinkäännös-leieröinnin. Se oli mulle vähän vaikea ymmärtää ja aika oli loppumassa mutta Jaakko näytti sen kerran Sashalla.

Jaakko oli taas kerran todella kannustava! Hän todellakin tykkää Sashasta ja kehui taas hänen vauhtiaan. Hän myös sanoi että olin paljon rauhallisempi radalla kuin viimeksi. :)
Jaakon viimeinen kommentti oli ehkä hienointa mikä kukaan on ikinä sanonut Sashasta, se lämmittää vieläkin. Jaakko nimittäin sanoi että jos Sasha joskus tarvitsee ohjaajan hän mielellään kyllä ohjaisi sitä. Miettikää! Jaakko Suoknuuti ohjaisi minun pikku puudelia! Aivan mieletöntä!!! Väistykää siis Chi ja Zen, täältä tulee Taateli-mummo! :D

Oi kuinka odotan että pääsen taas Jaakon oppeihin!

BATin kisat 20.11.11

Olimme eilen pitkästä aikaa Sashan kanssa kisaamassa. Kisat olivat Hyvinkäällä heti aamusta ja väsytti aivan mielettömästi kun ajoin paikalle. Luvassa oli kolme agilityrataa, Anne Saviojan tuomaroimana.

Leikitin Sashaa ennen ratoja ja se tuntui syttyvän kovasti siitä.

Eka rata näytti todella helpolta. Vähän mua mietitytti alun rengas, koska Sasha on tullut renkaan kehiköstä läpi lähiaikoina ja teki sitä myös lämppäesteilläyt ollut kovin vaikea. Niin, ja keppien jälkeen oli pitkä lähetys aika suoralle putkelle mistä matka jatkui toiselle puolelle joten tiesin että Sashan on pakko irrota, muuten tulee kiire.

Sasha oli aivan ylikierroksilla kun kannoin sen radalle (nykyään en siis ota hihnaa edes mukaan radalle vaan kannan Sashan niin ettei tarvi hihnan kanssa sähläillä kun se silti juuttuu karvoihin).

No en saanut Sasha istumaan, enkä oikeastaan pysymään ollenkaan paikallaan. Otti tosi ruman varaslähdön mutta jatkoin koska oli jo hypännyt renkaan oikein mallikkaasti vaikka en ehtinytkään sen taakse, mikä oli suunnitelma. Sasha oli todella nopea ja irtosi makeesti, vähän se sinkoili mutta ei kovin pahasti, keinu oli hieno. Ennen keppejä oli tiukka käännös mutta mun mielestä kepeillevientä oli ihan helppo. Sasha kuitenkin ampaisi suoraan ekan kepin väärälle puolelle. Kun korjasin se sekosi täysin ja sai loppujenlopuksi hyllyn. Loppurata meni superhienosti. Irtosi hyvin putkeen, vauhdikas pätkä ennen puomia ja todella hyvä puomi.

Tokakin rata näytti mun mielestä helpolta, aika pitkälti eka rata toisinpäin mutta ilman keinua ja välistävedolla jonka jälkeen putki Aan alla. Sasha meni aivan upeasti, välistäveto ihan hyvä, kepit vauhdikkaat, puomi super. Mutta välistävedon jälkeen kun oli se putki Aan alla en ottanut Sashaa haltuun niin paljon kun olin suunnitellut, jotenkin en halunnut häiritä makeeta menoa. No Sashahan livahti vähän selän takaa ja laittoi yhden tassun Aalle. HYL.

Kolmas rata olikin jo aika vaikea. Takaakiertoja takaakiertojen jälkeen, vaikea kulma puomin jälkeen, puomin jälkeen ansahyppy, todella hankala vienti keppien jälkeen putkeen jne. Näytti silti ihan hauskalta ja päätin luottaa siihen että Sasha irtoaa hyvin putken pimeään päähän keppien jälkeen.

Alkurata meni ihan mallikkaasti, vaikka ei ehkä ihan yhtä kovaa kun ekat. Twisti(?)kin toimo hyvin. Minun mielestä kepeille vienti oli ihan helppo mutta jonkun ihmeen syystä Sasha teki saman aloitusvirheen kun ekalla radalla. Masennuin. No Sasha irtoi hyvin keppien jälkeiselle putkelle mutta en sit jaksanut ihan ohjata, törkkäsin Sashan 3. viimeisen esteen taakse - HYL.

Triplahylky siis tulokseksi- jee. No mutta päivä oli oikein kiva ja Sashan vauhti oli hyvä. Jäi ihan hyvä mieli kisoista. Kivointa oli ehkä se kun kuuluttaja kuulutti meidän 3. startin kohdalla että "tältä koirakolta olemme nähneet tänään todella vauhdikkaita ratoja, saa nähdä josko nyt tulisi myös nolla." Ei kukaan noin olisi sanonut Sashasta ennen! :)

Ainut huono puoli kisoissa oli se että mielestäni Sashan lanneranka vähän taas jumittui... Todennäköisesti olen vain paranoidi mutta mun mielestä se seisoi eilen loppukisoista vähän takajalat liian lähellä etujalkoja. No laitoin lämmintä taas päälle kotona ja vähän hieroin. Toivotaan parasta.

Kesä 2011

Blogini piti kesälomaa... ja syyslomaa... No huomasin kuitenkin että itselleni olisi kiva jos voisi lukea treeneistä sun muusta myös myöhemmin kun muisti on niin kovin lyhyt. Ja ehkä jopa joku muukin haluaa tätä lukea. No tässä pari otosta ja sanaa kesästä 2011.

Kesä alkoi mukavasti minun ekoilla agilityn SM-kisoilla. Oli kyllä aivan mahtava kokemus! Aivan parhaana matkaseurana minulla oli Kaisa ja Hikka ja vaikka tämän postauksen piti pysyä lyhyenä pitää vain mainita että meillä kyllä oli Nastolan paras aamiainen! ;)
Kisasin Sashan kanssa sekä HSKHn minijoukkuessa että yksilöissä. Yksilöissä tuli hylkäys joten ei ollut paikkaa finaliin mutta olin silti ihan tyytyväinen´vain siihen että olin päässyt SM-kisoihin vaikka nollien keruu alkoi vasta loppukeväästä.
 Joukkuekisassa HSKH sijoittui seitsemänneksi yli 50 joukkueesta! :)
SM-kisat kruunasi HSKHn seuramestaruuden voitto! Oli kyllä hienoa päästä sille korkeimalle palkintopallille SMissä. Hyvä me! :)



HSKH teki sen. Poika on tullut kotiin!



Heti SM-kisojen seuraavana päivänä vein Sashan steriloitavaksi. Poistimme samalla maitorauhaskasvaimen. Sashan munasarjassa oli myös kysta. Lähetimme molemmat patolle ja molemmat olivat benignejä. :)
Tästä alkoi kesälomamme! Vietimme paljon aikaa mökillämme, joka on mielestäni maailman kaunein paikka. Koirat viihtyivät ja tötteröpää täytti 8 vuotta!



Sasha 8 vuotta 12.6.11

Zorbas, Sasha, Niki ja Miina, kesä 2011

Kesäkoira.

Matkalla mökille

Eräänä kauniina kesäkuisena päivänä sattui se mitä olen hiljaa pelännyt jo yli kymmenen kesää mökillä. Kyy puraisi koiraa. Tämä ilkeä kyy ei purrut villakoiria, jotka iloisesti juoksee polkujen vierestä ja työntää nenänsä joka paikkaan, vaan Miina. Se myös puri niin ettei kukaan sitä huomannut ja Sissi-Miinahan ei siitä välittänyt, aluksi... Noin tunnin tapahtumasta kuitenkin tilanne muuttui...
Painajainen oli todellinen kun 12 vuotiasta, koko ajan vaan huonompaan suuntaan menevää, chihuahuaa kuskattiin ensin taksi-veneellä Nauvoon mistä autolla ja lossilla mantereelle. Turussa Tuhatjalassa jo huokaisimme helpotuksesta ja otimme tämän kuvan. Miina hylje selvisi pelkällä pelähdyksellä, kyy oli ollut armollinen.


Miina-hylje, turvotus tästä vielä kasvoi....

Valitettavasti tarina ei lopu tähän. Kuudes aistini sai minut Helsinkiin tultaessa vielä menemään YESin kautta ja siellä painajainen jatkui. Miina romahti ja hyyttärit oli pidentyneet. Sydän oli jo aivan arytminen. Miina sai EVVAta ja lähti teholle. Me itkimme ja toivoimme parasta. Koska Miina oli niin vanha ja pieni, ja koska hänen sydämensä oli jo entuudestaan heikossa kunnossa tiesimme Miinan nyt toden teolla taistelevan hengestään.

Mutta Miina on taistelija, sen hän meille jälleen kerran osoitti. Parin päivän tehohoidon jälkeen saimme mummomme kotiin ja parin viikon kuluttua turvotus oli jo laskennut. Muistoksi tästä jäi paha sivuääni sydämessä ja sydänlääkitys. Aika pieni hinta.

Kyyn hinta oli todenäköisesti suurempi. Seuraavana päivänä äiti tappoi ison kyyn meidän terassilla, jossa siis ei ole koskaan ennen käärmeitä nähty.

Toipilaat takaisin kentällä!

Tänä kesänä myös yksi minun unelmista tuli totta kun pieni Yaya muutti laumaamme. Mutta tästä lisää toisessa postauksessa!

Takaisin Raunioille!

Olin citypuudeleiden järjestämällä rauniokurssilla kuukausi sitten ja ihastuin niin lajiin että lähetin melkein heti mailin Hepekolle kun pääsin kurssilta kotiin milloin voisi tulla kaveriporukalla uudestaan. Saimme ajan viime lauantaiksi kello 9-12 ja ryhmä täytttyi nopeasti tutuilla. Mukana tällä kertaa oli siis minä Yayan ja Sashan kanssa, Kaisa ja Kipa Hikan ja Pilkun kanssa (ländereitä), Anne Jempukan kanssa, Anni Jaken ja Maisan kanssa sekä Jenni Väinön kanssa. Kiva porukka! :)Aloitettiin taas demolla ja sain toimia Pavun, meidän ohjaajan, yhtenä maalimiehenä. On se taitava!

Minun koiristani aloitti Yaya joka siis teki vähän helppoja piiloja viime kuussa.

Yaya muisti aika nopeasti mitä piti tehdä. Haki aika paljon näöllään mutta alkoi lopuksi käyttämään hyvin nenää. Yayaa jännitti vielä silloin tällöin liikkumattomien ihmisten luo meno. Jos maalimies aukaisi suutaan Yaya tottakai riemastui ja ryntäsi paikalle, kovin Yayamaisesti. :D Kiipeily ja eri pinnoilla liikkuminen ei tuottanut pienelle agiliitäjälle ongelmia.

Kovin itsenäinen Yaya ei vielä ollut mutta ihan hyvin ollakseen vasta puolivuotias. Yayan mielestä raunioilu oli ihan sikahauskaa. Jopa niin hauskaa että kun avasin takaluukun hän juoksi täysillä takaisin muiden luo...

Sasha yllätti minut täysin viime kerralla. Alunperin mukana piti olla vain Yaya mutta koska aikaa jäi ja mulla oli koko jengi autossa Sasha sai kokeilla. Kerroin ohjaajalle ettei Sasha tule toimimaan, sitä ei kiinnosta muut kun minä, sillä ei ole kovin hyvä hajuaisti ja se tulee todennäköisesti vaan tujoittamaan minua.

No, olinpahan väärässä. Sasha ymmärsi heti ekan maalimiehen jälkeen homman nimen ja haki tosi innokkaasti. Kerran jäljesti (oli kulunut viikko citypuudeleiden jälkikurssista :D) muuten otti ilmavainun. Ohjaaja kehui Sashaa todella paljon.

Tällä kerralla kun otin Sashan autosta pissille se meni ihan fiiliksiin heti. Kannoin sen aloitukseen ja se tärisi ja vinkui innosta! No heti kun sen päästin niin se oli menoa. Sasha haki todella itsenäisesti ja veti yli kiven ja kannon. Tällä kertaa käytti myös periaatteessa vain ilmavainua. Tottakai hajun paikallistaminen on Sashalle vielä vähän aikaavievää mutta kun tuli hyvä vainu Sasha lähti todella itsevarmasti suoraan maalimiehen luo.Tämä on kyllä ehdottomasti yksi Sashan lempilajeista!

Tässä Sasha raunioilee: http://www.youtube.com/watch?v=rf6XrQxa05E

Myös kaikki muut mukana olleesta koirasta olivat todella taitavia! Jempukka oli niin söpö kun ryntäili pitkillä jaloillaan kivikasojen yli ja ilahtui niin minun löytämisestä että namit jäi ja sain kivan headbangauksen! :D

Väinö on ennen jäljestänyt joten hän ymmärsi mitä haettiin todella nopeasti. Maisa liikkui kuin tuuli. Jaken kanssa harjoiteltiin ihan namin ottoa vieraiden kädestä. Hikkaa jännitti vähän ja Pilkku on ihana pentu! :)

Oli niin hauskaa että sovittiin jo alustavasti että tullaan taas tammikuussa jos ei ole kovin paljon lunta! :)

Jemma löytää maalimiehen!

Ihana kesä!

Salon kisat 28-29.5.

Viikonloppuna 28-29.5 minulla oli yhteensä 6 starttia Tassujen kisoissa Salossa. Tuomareina toimivat SM-tuomarit Luomala je Heino. 2 radoista oli hyppäreitä, muut agilityratoja.

Ensimmäisellä radalla joka oli hyppyrata Sasha otti varaslähdön ja tiesi sen, hän hyppäsi ekan esteen epävarmasti ja rima tippui. Enne keppejä tuli kauheata sähläystä, muuten ok rata. Tulos 5 vp, aika -1,99 etenemällä 3,78 (keppien sähläys tuotti ehkä +2-3s).

Toinen rata, agilityrata sujui ihan kivasti.Tulos 0 vp, -4,99 etenemällä 3,83, sijoitus 4.

Kolmas rata oli ehdottomasti vaikein. Radan alkuosa meni tosi hienosti, puomin jälkeisen hypyn kaarros vähän venyi ja Aan jälkein ongelmat alkoi. Saimme kuitenkin nollan väännettyä. Myös putki A erottelu ja tiukka käännös putkeen Aan jälkeen onnistui hyvin. Tulos siis -1,54 etenemällä 3,54. Ilman noita sähläyksiä oltaisiin oltu palkintopallilla ja SERTiin olisi ollut mahdollisuus. Tuplanolla ja vitonen siis lauantilta.

Sunnuntaina tuomaroi Henri Luomala ja radat olivat vaikeampia. Eka rata sujui hyvin, käännöksetkin olivat nättejä ja keinu mitä mahtavin. Mutt Sasha ei minun mielestäni edennyt niin kuin normaalisti.. :( Tulos -3,77 etenemällä 3,68 m/s. Sija 9.

Toinen rata oli taas vaikea, muun muassa A, putki erottelu kauhistutti. Rata oli kauheata vääntö ja TÄSSÄ huutoa. Jo alussa olin ohjaamassa Sasha keinulle putken sijaan. Tulos silti nolla mutta harmillisesti 0,27 sekunnin yliajalla...

Kolmas rata oli ehdottomasti vaikein. Tosi vaikeana oli puomin jälkeinen elämä, putki puomi erottelu sekä tiukka käännös puomin jälkeen. Sydämeni pysähtyi kuin Sasha kaatui Aalla. Onneksi hän ei loukannut itseään. En osannut koota itseni ja vein hänet huonosti kepeille, 5 vp. Puomin jälkeen tuli pari hyllyä :D mutta käännös puomin jälkeen oli superhienoViikonlopun tulos siis 3 nollaa, yksi yliaikanollaa, vitonen ja hylky. Ihan hyvä! :)

Tässä videokooste, yksi rata on puolikas ja toinen puuttuu koska unohdin tyhjentää kamerakortin, kaksi kertaa!!

Nikita 10v

28.5.2011 rakas Nikini täytti 10 vuotta. Muistan vielä hyvin kuinka Par-Haun koiraleirin jälkeen minulle tuli kova koirakuume, Halusin oman koiran. Kyseisellä leirillä oli ollut ihana musta toyvillakoirauros joka vei sydämeni. Rotuvalintani koitui siis villakoiraksi. Aloin laittaa lappuja Äidin tyynylle iltaisin. "Äiti kiltti, saanko ostaa villakoiran?" Äiti ei ollut kovin innokas, olemmehan aina olleet kissaihmisiä. Lopuksi äiti myöntyi, olihan silti kolmen vuoden ajan säästänyt kesätyöpaikkarahojani.

Rupesin heti hakemaan kasvattajia joilla olisi pentuja vapaana. Ensimmäinen löytämäni oli Pirjo Lehtilä Kaarinasta jolla oli toyvillakoirapentue. Hän ei ollut varma siitä myyköhän ollenkaan viimeisen nartun mutta saimme tulla vierailulle katsomaan pentuja. Niinpä isoäitini ja minä lähdimme ensimmistä kertaa kennel Joiner's Qualityn omistajan, Pirjon luo.

Sehän oli menoa. Isoäitini kuvaili pentuja "ihania pikku karvapalleroita joilla oli vispaava häntä". Niinpä Äitikin suostui tulemaan mukaan katsomaan seuraavan kerran. Silloin sain myös valita kahden nartun välistä, Olgasta ja Olivesta. Olga oli kauniin tumma ja vähän pienempi mutta Olive nukahti syliini joten valinta oli helppo.

19.7.2001 minä ja isoäiti ajoimme siis hakemaan Joiner's Quality Oudou Olivea eli Nikiä. Käteni eivät ole koskaan tärisseet niin paljon kuin sinä hetenä kuin allekirjoitin ostosopimuksen. Minulla oli oma koira!

Minulla oli todella iso tuuri ostaessani Nikin. Sillä hetkellä en tiennyt paljon mitään koirista, saatipa villakoirista mutta Pirjolla oli halua ja jaksamista opettaa minulle kaiken tarvittavan, hoitotoimenpiteistä, trimmauksesta, kouluttamisesta ja näyttelyistä. Olen ikuisesti kiitollinen kaikesta avusta jota Pirjo on minulle antanut ja kaikesta mitä hän on minulle opettanut. Hän sai minut innostumaan villakoirista, näyttelyistä ja myöhemmin jopa kasvattamisesta.

Nikin näyttelyura alkoi lupaavasti ja agilityurakin oli suunnittelilla mutta valitettavasti hän sairastui Legg Perthes sairauteen 2002. Nikin reisiluunpää poistettiin ja alkoi pitkä toipuminen. Siihen myös näyttelyissäkäyminen loppui.

Vaikka Nikistä ei tullutkaan suunnittelemaani harrastuskoiraa hän tulee aina olemaan minulle erityisen rakas, ensimmäinen oma koirani.

Kukaan ei voi olla niin hauska, leikkisä ja halattava kuin Niki. Kenenkään turkkiin ei ole yhtä hyvä itkeä. Mikään koira ei tule koskaan olemaan Nikitan, Nikin, Niksun, Nissen veroinen.

Tuhannet kiitokset Pirjo ja Eero tästä ihanasta koirasta.

Vielä tänäpäivänä tuntemattomat ihmiset kysyvät jos Niki on pentu? Ja niinhän hän on, minun ikuinen pentu.Onnea Niki!.

Vinttaripuudelit.

25.5 Sasha ja Niki pääsi ensimmäistä kertaa tänä vuonna vinttariradalle. Tapahtuma oli K9 järjestämä viehejuoksu. Emmi S. oli jälleen kerran järjestänyt super tapahtuman ja pääsimme katsomaan upeita Whippettejä näytöslähdössä. :) Sasha ja Niki olivat yhtä hulluja kuin viime vuonna. Ensin molemmat sai juosta koko kierroksen koneviehen perään. Vuoroaan odottaminen oli aika tuskaista koska Niki huusi kurkku suorana ja Sasha rähjäsi... Ehmh.. Miksi minun koirat ovat ainoat jotka eivät osaa viehejuoksussa käyttäytyä. Sasha juoksi ensin. Hän juoksi aivan täysillä loppuun asti ja tappoi vielä raivoisasti viehen. Ihana Taateli! Niki pääsi seuraavaksi Fredden lähettämänä ja taisteli hienosti melkein koko kierroksen. Juuri ennen loppua Niki kääntyi (kummaa..) ja juoksi koko matkan takaisin. Hassu puudeli. :) Loppuun Niki ja Sasha pääsivät vielä vetämään etusuoran käsivieheellä yhdessä. Oi sitä riemua! Sasha voitti mutta hänellähän on myös yksi jalka enemmän kuin Nikillä. ;) Minulla on radat kuvattuja mutta huonon laadun vuoksi jätän ne ainakin vielä julkasisematta. Viehejuoksu on niin minun villisten lempipuuhaa.

BATin kisat 24.4

Tiistaina 24.4 oli luvassa BATin kisat Ojangossa. Luvassa oli Anne Saviojan hyppy ja agilityradat.

Agilityrata meni ihan hyvin mutta Sasha meni minun selän takaa putken väärään päähän. Vauhti oli mielestäni parasta Sashaa! :) Tuloksena siis Hyl mutta hyvä fiilis.

Hyppis oli vaikea mielestäni. Tein valssin missä ei ollut tarkoitus mikä käänsi Sashan väärälle esteelle. Kamalaa sähläämistä. Tuloksena siis hyvä ja huono hyl.

Tässä agilityrata.

Koivukylän kisat 21.5.2011

Olin ilmoittautunut Koivukylän kisoihin lauantaina 21.5. Tarjolla oli yksi agilityrata, tuomarina Kati Wala. Fiilis oli laiska ja epätodellinen kun kisat olivat niin myöhään ja oli vain yksi startti. Rata näytti suhteellisen vaikealta, koirakoita oli 12. Erityisesti pelotti takaakierto Aan jälkeen ja keinun kulma. Rata meni kuin menikin ihan hyvin! Sasha teki ihan hienon nollan sijoittuen toiseksi vain pari sekuntia voittajan, Kajsa L. ja Tuima upealle radalle. Hyvä mieli jäi! Tässä rata videona.

Kisat Vaasassa 14-15.5

Kuva Sanna P, Kepeä Taival.

Koska satuin olemaan sopivasti Pohjanmaalla Sashan kanssa ilmoittauduin VASin kisoihin 14-15.5

Tarjolla oli 5 rataa, launataina 2 agirataa ja hyppis tuomarina Katariina Virkkala, sunnuntaina agirata ja hyppis tuomarina Johanna Wütrich.

Ensimmäinen rata meni suhteellisen hyvin. Luulin saaneni nollan ja niin monet muutkin sanoivat mutta tumari oli antanut vitosen koksa Sasha vähän epäröi ennen muuria.

Toisen radan alku oli vähän pelottava mutta se meni ihan ok. Todella myöhäsestä persjätöstä huolimatta tulos oli nolla ja sijoitus 4.

Taas alkoi tuplajännitys ja sehän ei tiedä hyvää... Alkurata tuntui kuitenkin tosi hyvältä, Sasha liikkui hyvin ja yhteispeli toimi! No radan loppupäässä suora putki sai minut jäämään myöhään, sain kuitenkin Sashan menemään kohti seuraavaa estettä mutta käännyin pois ennen kuin hän oli täysin sen lukinnut ja Sasha tuli ohi... Harmitti hirveästi enkä kannustanut Sashaa kepeillä joten virhe. Otin kepit uudestaan ja tumori näytti hylkyä? Omistuista. Lauantaina siis 5 vp, 0 ja 4 sija sekä hyl? jonka olisi pitänyt olla 10.

Tässä linkki kahden ensimmäisen radan videointiin.

Sunnuntaina tuli vähän kiire kun jäädyin aamiaispöytään. Nukutti myös vähän jääkiekon semifinaalin sekä euroviisujen jälkeen. Sasha sai siis matkustaa kisapaikalle pyörän vieressä lämmitellen ja pyöräkorissa. :)

Ensimmäinen rata oli hyppyyrata. Kepeille vienti oli vaikea ja tein ratkaisun että Sashan kepit väärältä puolelta ei ole tarpeeksi hyvät joten vein Sashan oikealta puolelta ja tein ihmepyörähdyksen sen jälkeen. :D Ihan radan alussa olin kaatua, tuntui siltä että olin vaakasuorassa noin 5 min mutta pääsin taas jatkamaan. Vaikka kepit olivat mitä olivat, ohjasin huonosti ennen yhtä hyppyä, olin kaatua ja jarruttelin Sashaa aivan turhaa ennen viimeistä putke tulos oli silti 0 ja 3. sija. :) Tässä rata.

Taas alkoi siis tuplajännitys...

Rata näytti helpolta, ihan oikeasti. Joten jännitin vieläkin enemmän. Varmistelin keppejä toosi paljon ja pysäytin Sashan jo keinun puolivälissä. Sen jälkeen myös jäädyin ihan täysin. Mutta, tulos oli nolla ja ihan ok nolla. Sijoitus taas neljäs. Tässä radasta video.

Tämä siis tarkoittaa sitä että Sashalla on SM-nollat kasassa! JES!! (Tämän vuoksi tuuletus viimeisen radan lopussa...) Oli kiva viikonloppu vaikka sää oli mitä oli. Viikonlopun tavoitteet myös täyttyivät. Kiitos Sannalle seurasta. :)

Pohjanmaan reissu.

Äitienpäivänä minä ja Sasha matkasimme junalla kohti Pietarsaarta saamaan aikaan kuin Niki ja Miina pääsivät Äidin luo Nauvoon nauttimaan saaristoelämästä. Minulla oli teurastamoharjoittelu Snellmanin teurastamolla Pietarsaaren ulkopuolella ja Sasha tuli mukaan seuraksi. Asuimme pienessä asunnossa teurastamon pihalla. Lähistöllä ei ollut paljon mitään mutta onneksi hyviä lenkkeilymaastoja. Nautimme päivistämme ulkona olemisesta, jääkiekon katselusta netistä ja kävelyillä Pietarsaaren keskustaan mistä sai erinomaisia leivoksia. Viikonloppuna suuntasimme kohti Vaasaa jossa majoitumme Neelan omisjien luona, Fannylla ja Oscarilla. Meillä oli kísat sekä lauantaina että sunnuntaina, niistä vielä postaus erikseen. Fannyn ja Oscarin luona oli taas todella mukavaa, vaikaa Sasha oli päättänyt että Neelaa on pakko pomotta ja he eivät ole enää kavereita. Toisena keskiviikkona Neela tuli meille Pitersaareen ja matkasi sitten meidän kanssa alas Nauvon kautta Helsinkiin. Kesti tasan vuorokauden että Sashan ja Neelan ystävyys palautui. Tässä alla kuvia kaveruuksien lenkeiltä. :)

Lägin kisat 7.5.2011

Kaikki koirat tulivat mukaan kannustamaan Sashaa koska lähdimme heti seuramestaruuksista. Luvassa oli pari agiltyrataa ja hyppis, tuomarina Anne Savioja. Kaikki radat olivat mielestäni tosi kivoja, niin kuin Annen radat normaalisitikin ovat. :) Ekalla radalla meni eka kaarros vähän pitkäksi ja loppusuoralla Sasha bongassi Aan, ehdin kuitenkin karjaista ja Sasha teki 180 asteen käännöksen. Radan jälkeen kommentaattori sanoi että "oho, olipas lähellä mutta niin oli tuomarikin joten eiköhän nähnyt jos koira koski Aahan" No, nolla tuli ei niin päätä huimaavalla ajalla. Tokalla radalla menin aivan jäähän, jännitin kai niin nollan mahdollisuuta... Unohdin radan noin 5 kertaa ja sähläsin täysillä. Tuli loppuradalta yksi kielto esteelle. Tulos 5 vp eikä tuplaan enää ollut mahdollisuuksia... Vika rata oli hyppis joka meni aika ok, vaikka fiilis oli jo vähän alhaalla. Vähän tökkivää menoa mutta nolla kuitenkin vähän paremmalla ajalla. Hyvä Taateli! Tämän jälkeen puuttu siis SMiin tupla ja yksi yksinäinen nolla. Ehkä tämä on mahdollista? ;) Tässä video hyppäriltä.

K9n vuoden koirakot!

Sasha ja minä voitimme ylivoimaisesti Vuoden agilitykoirakon! :)

Miina taas voitti Bitch of the Year... hehe, aika osuvaa... ;)

K9n seuramestaruudet osa 2. Agility.

Agilityyn olin siis ilmoittanut minun kaikki 3 koiraa. Miinahan on nuoruudessaan treenannut agia ja on lähivuosina päässyt pari kertaa vuodessa mukaan möllikisoihin. Niki ei ole koskaan agi sen enemmin harrastanut... Olimme olleet 2-3 kertaa Ojangossa vähän harjoittelemassa ja Niki rakasaai treenaamista mutta hänellä on vähän ongelmia sillä että hän vain juoksee ja tuijoittaa jalkojani joten esteitä saattaa jäädä välistä. :D Sashan piti juosta sekä mölliluokan ulkopuolisena että kisaavien radan. En valitettavasti ehtinyt kuin möllien radalle koska oli kisat Lohjalla. Siellä Sasha meni kuitenkiin virheettömästi ja kovaa! Olen todella ylpeä koko vanhukaisistani. Sekä Miina että Niki menivät niin reippaasti! Nikille tuli kai 10 vp, ainakin Alta tuli kielto. Miinalla oli vähän ongelmia Aan kanssa koska se oli niin liukas ja se tuli vielä parikin kertaa radalla. Atoin häntä tokalla kerralla kädellä.. :D Tässä vähän vauhtikuvia tädeistä, kuvaaja Tiia Hämäläinen.

Sasha 7 vuotta 11 kuukautta

Niki pari viikkoa vaille 10v.Miina 12 v

Vanhoja agikuvia.

Löysin vanhoja agility-kuvia kepeä taival sivustolla Miinasta ja Sashasta ihan Sashan ekoista mölli-kisoista. Kuvaaja on Sanna Paasivirta HSKHsta.

K9n seuramestaruudet osa 1. Toko.

Sain hullun päähänpistoksen kun K9 seuramestaruusilmo aukesi. En tideä mitä mietin mutta ilmoitin Sasha mölli ja kisaavien agiradalle sekä möllitokoon. Miinan ja NIKIN ilmoitin mölliagilityyn vaikka Niki ei ole koskaan agia treenannut (ja täyttää juuri 10 vuotta...)

Päivä alkoi Sashan tokolla. En ollut ehtinyt treenata periaatteessa yhtään koska koulu, koeobduktio (ja agility) painoi päälle. No vähän Ojangossa oltiin testattu jotain, vaihtelevin tuloksin...

Ylpeä omistaja juuri ennen luoksepäästävyyttä... :)

Luoksepäästävyys meni hyvin paitsi että en tiennyt että koiralle ei saa sanoa mitään liikkeen aikana. Tuomari ei tästä rokottanut ja tuli 10.

Paikallamakuussa alku meni tosi hyvin, Sasha meni maahan heti ja jäi paikalleen suorana ja hienosti. Tämän jälkeen kaksi koiraa kuitenkin karkasi Sashan ympäriltä ja Sasha tuli luokseni. Palautin ja odotti taas tosi hienosti! Myös kun paasin Sasha jäi makaamaan mikä on ollut ongelma. Oikeasti olisimme saaneet toistaa liikkeen mutta nyt ei sitä tehty.

Seuraaminen taluttimessa meni ihan ok, Sasha oli vähän liian takana mun mielestä ja ei mennyt ihan itse perusasentoon.

Seuraaminen meni myös ok, samat virheet kun taluttimessa.

Luoksetulo oli hyvä omasta mielestäni. Sasha tuli kovaa vauhtia ja jäi paikalleen alussa. :) Pisteitä kai laskettiin koska ohjasin kädellä sivulle mikä on aivan turhaa, Tyhmä minä...

Vauhtia piisaa

Liikkeestä maahan meno meni ok. Sasha meni maahan mutta hidastin vähän tahtia. Annoin myös paikkakäskyn mitä ei olisi pitänyt tehdä.

Liikkeestä seisominen meni tosi hyvin. Annoin kylläkin aika kovan käskyn mutta Sasha jäi aivan paikolleen ja ja istui vasta kun annoin käskyn.

Estehyppy meni nollille muta se ei haitannut koska yhden liikkeen sai jättä välistä/pisteitä ei laskettu. Sasha hyppäsi hypyn jo enne kuin annoin edes sivulle käskys. Oi.

Tulos oli mahtava 2. sija! Olen niin ylpeä ja lupaan nyt treenata edes vähän tokoa. Koska itse en ollut paikalla palkintojen jaossa Sasha vastaanotti palkinnon itse.

Kaikki kuvat on ottanut Noora Haakana Irina Karvisen kameralla.