keskiviikko 29. syyskuuta 2010

K9n tokotreenit.

Olimme ekaa kertaa K9 arkitokotreenissä. Olin varma että harjoittellaan taas vain jotain katsekontaktia mutta olin niin väärässä! Koiria oli paikalla toosi paljon ja jakauduttiin kahteen ryhmään. Menin "edistyneisempiin" jonka kouluttaja oli Heidi P. Aloitimme luoksepäästävyydellä joka meni... Nojoo, Sasha ei nyt ihan malttanut istua perusasennossa. Meni kyllä ihan hyvin sivulle mutta parin sekunnin jälkeen etutassut oli jo ilmassa ja pyörähdys käynissä. Treenailtiin myös seuraamista, pitkiäkin matkoja ihan täyskäännöksillä ja juosten. Siihen olin ihan tyytyväinen. Ainakin riittäisi Rally-tokoon! :) Vähän liian taakse Sasha vain helposti jää ja jos innostan sen äänellä se hyppii. Mitenköhän saisin sen eteenpäin? Tuli myös harjoiteltua todella paljon sitä perusasentoa m.m. kun yksi koira kerrallaan pujoitteli seuraamisessa muut koirat. Todella hyväksi Sashalle! Lopuksi se pysyi varmaan 20-30 s. paikallaan ilman palkkausta. Edistymistä! Lopuksi otettiin paikallaoloa. Istuen meni hyvin mutta maaten ei ollenkkaan. En oikeasti tiedä miten sitä harjoitella. Sasha inhoaa makaamista! :( Kivat treenit oli. Pitää sanoa että parhaat toko-treenit missä olen ollut! Pitää yrittää päästä vaan joka viikko, niin varmaan edistymistä tapahtuu. :)

Suunnanmuutosta ja Rallytokoa.

Maanataina K9 järjesti Lotta Vuorelan suunnanmuutoskoulutksen agilityä varten. Olin itse flunssassa ja en voinut tehdä kovin monta harjoitusta mutta kivaa oli! Oli hyvää huomata miten paljon ketterryyttä, notkeutta ja nopeutta agilityyn tarvitaan. Ja miten vähän sitä minulla on... Nyt on ainakin motivaatiota ja ohjeita treenaamiseen. Oli jopa puhetta K9n yhteistreeneistä jotka olisivat minun mielestä hyvä idea! Kiitos Kaisalle järjestelyistä :) Eilen meillä oli Sashan kanssa ekat Rallytoko treenit Pitäjänmäellä (Koirakoulu Heiluva Hännässä). Treeni oli todella helppo. Ensin harjoitelimme m.m katsekontaktia (mikä on ihan luonollinen juttu Sashalle) ja käteen kohdentamista. Sivulletuloa harjoittelimme molemmista suunnista. Sivulletulo oikealta oli uusi juttu Sashalle mutta hän hoksasi sen nopeasti. :) Lopuksi saimme tehdä meidän kaksi ensimmäistä kylttiä, istuminen ja maahan istumisen jälkeen. Hyvinhän ne meni. Sasha oli niin innoissaan vain siitä että sai taas lähteä treeneihin ja meillä oli hauskaa. Tämän viikon aion treenata aktiivisesti tokoa ja agia ja toivon että ensi viikon rallytokotreenit tuvat lisää haastetta! Rallytoko kyllä vaikuttaa kivalta lajilta!

sunnuntai 26. syyskuuta 2010

Match Show Viikissä.

Viime viikon Match Show menestyksen takia päätin myös tänä viikonloppuna suunnata Miinan kanssa Match Showhun. Olin itse Heiluvien Häntien "koulutuksen perusteet" luennolla 10-12 välillä joten Fredde lähti Miinaa ilmoittamaan. Luento oli ihan ok, käytiin paljon samaa läpi mitä olen viime viikkona itse lukenut mahtavasta "Lydnadsträning i teori och praktik" kirjasta. Ostin mukaan Sashalle uuden teleskooppivartisen kosketuskepin ja säkillisen Natural Menu nameja mistä kaikki minun koirani pitävät. Sää oli Viikissä todella kylmä ja Miina tärisi ihan täysillä. Olin yrittänyt ylipuhua Fredden osallistumaan Mies ja Koira kisaan mutta valitettavasti hän ei ollut siihen "man enough" :D Harmi sinäänsä koska luokassa oli vain kaksi osallistujaa ja palkintosija olisi ollut varma. Palkinnoksi miehet saivat m.m. olutta ja koiranameja :) Miina osallistui veteraaniluokkaan missä oli suhteellisen runsaasti osallistujia. Koska Miina paleli se oli jäykkä kuin mikä pöydällä kun tuomari sitä kopeloi ja emme päässeet veteraaniluokassa palkintosijoille. Ihan oikeudenmukaista koska Miinan ei tänään esittänyt itseänsä ollenkaan samalla lailla kuin viime viikolla. Miinan pommi-ystävä Hukka oli sen sijaan aikuisten urosten 4. paras sininen. :)
Miina kehässä, kuvaaja Sonja Jernström

lauantai 25. syyskuuta 2010

Pesupäivä.

Keisarinleikkauksen jälkeen Sasha oli aika likainen, mutta en ole voinut häntä pestä ennen kuin haava on parantunut. Tänään päätin että Sasha on jo pesukelpoinen. Olin viime viikolla vähän (lue paljon) shoppailemassa Laura Vehviläisen luona (kennel Geppettos). En ole ennen sielä käynyt ja yllätyin todella positiivisesti. Mukaan tuli m.m. 2 kpl shampoota ja 2 kpl hoitoainetta (jota Laura suositteli Sashalle ja Nikille) leveämpi hammaskiven rapsuttaja, Pro Dental ainetta ja monen värisiä kumppareita ja korvamuoveja. Käytin tänään uutta shampootani ja hoitoainettani, Kelcon pro gold shampoota ja ja Kelcon cherry conditioneria. Ihan hyviltä vaikuttivat.
Uitettu rotta.
Kasvatan Sashalle taas näyttelyturkkia (Skandinaavista leijonaa). Matkaa on näyttelykuntoon vielä aika lailla mutta kivasti iso turkki on jo kasvanut. Päätukka on vain ihan naurettavan lyhyt ja niskaturkki kärsi kaulurin pidosta.
Huomaa kiva kolo turkissa missä kanyyli on ollut.

torstai 23. syyskuuta 2010

Tarina pienestä enkelipennusta.

Sasha astutettiin heinäkuussa ihanalla Lucalla (Kans MVA Backseat Driver's Buzzing Hornet). Jo parin viikon kuluttua olin varma että hän oli tiine niisiä katsomalla. Sashan maha ei kuitenkaan kasvanut niin kuin se on aiempien tiineyksien aikaan tehnyt ja ultrassa elokuussa näkyikin vain yksi pentu. Päivänä 58 vein Sashan röntgeniin jossa näkyi aivan VALTAVA pentu. Noin 14 cm pitkä, pää Sashan palleaa vasten (ja takajalat lantiossa...) Päädyin ptkän pohdinnan jälkeen että en halunnut riskeerata että pentu jäisi synnytyksessä jumiin ja varasin ajan jo seuraavalle päivälle HauMauhun keisarinleikkukseen koska Sasha on ennen synnyttänyt päivänä 60. Yön aikana Sashan lämpökin laski ja maitoa tuli jo nisistä. Ennen leikkausta vielä ultrattiin pentu joka oli hyvinvoiva. Leikkauksen aikana olin niin hermona että oli ongelmia istua paikalla. Kuulin alkuajasta Sashan kovan huudon (Sasha ei ollut halunnut nukahtaa, propoa oli pitänyt laittaa ison koiran annoksen) joka ei nyt mitenlään auttanut asiaa. Aika kului ja sisimmissäni tiesin että jokin oli vikana. No, saimme vihdoin lähteä leikkaussalin puolelle jossa hoitaja elvytti suurta urospentua. Elvytystä oltiin jo yritetty vartin verran ja ennuste oli huono. Jatkoimme Fredden kanssa elvytystä koska pentu haukkoi henkeä, joskin aika harvoin. Noin puolen tunnin kuluttua pentu jo hengitti itse mutta oli hyvin veltto. Jatkettiin sen hoivaamista koska sillä oli imureflexi. Sasha oli pökeryksissään kun heräsi ja istui meitä katselemassa kuola valuen. Pikku raukka. Hän ei myöskään suostunut edes katsomaan pentuaan. Lähdimme kotiin 3-4 maissa ja silloin pentu oli edellen velton oloinen. Kotona pennun vointi silti parani! Olimme niin iloisia! Sashaa ei pentua huolinnut ja syötimme sitä 45 minutin välein äidinmaidonkorvikkeella. Emme uskaltaneet jättää pentua hetkeksikään joten Fredde keitti maitoa kun minä istuin pennun kanssa. Päätä pentu jo liikutteli ja niin myös jalkoja. Hän piristyi kovaa vauhtia! Hän oli niin hellyttävä. Ja täydellinen! Kaunis väri, kehittynyt karva ja jopa molemmat kivekset jo puseissa. Ruokkiminen oli kylläkin hankalaa ja koko ajan pelkäsin maidon joutuvan keuhkoihin. Yrtimme saada Sashan kiinnostumaan mutta tuloksetta. Miina vähän nuoli pentua. Yhden ruokkimisen yhteydessä huomasin pienen maitokuplan tulevan pennun sieraimesta. Pelkäsin kitalakihalkiota mutta sellaista ei näkynyt. Iltaa kohti pennun hengitys muuttui jotenkin hankalammaksi ja viimeisen aterian jälkeen kun Fredde istui sen vieressä hän huudahti minulle että hengitys pysähtyi! Juoksin paikalle ja pentu taas hengitti. Päätin että on pakko lähteä YESille koska kaikki ei ollut ok. Ajoimme sinne pentu lämpöpullon päällä ja kieritty lämpimään pyyhkeeseen. YESissä yritmme vielä. Annoimme pennulle glukoosia, tutkimme sitä, hieroimme siihen kissanruokaa niin että Sasha kiinnostuisi mutta mitään ei auttanut. Pentu meni heikommaksi. Oli myös mahdollista että sillä oli aivovaurio pitkän elvytyksen takia. Loppujen lopuksi huomasin että kun pentua piti ylösalaisin kaikki maito valui sen suusta ulos. Otin vaikean päätöksen ja annoin Sashan pennun siirtyä koirien taivaaseen. Niinkuin Fredde sanoi, on vaikeata uskoa miten voi vain päivässä kiintyä niin paljon pieneen pentuun. Osansa oli myös sillä että olin niin kovasti odottanut tätä pentuetta koska halusin siitä nartun itselleni. Odotukset minulla oli korkeat, niin myös monella muulla. Elämä on rankaa ja koirankasvattaminen jopa rankempaa. Joskus näin vain käy ja tärkeintä on silti että Sasha voi hyvin. Ensimmäinen viikko keisarinleikkauksen jälkeen Sasha oli aika kipeä ja piipitti, lähätti ja tärisi koko ajan. Tutkimme hänet ultralla ja otettiin kaikki verikokeet. Koska kuumetta oli hän sai myös AB-kuurin. Eilen poistin tikit ja Sasha alkaa olemaan pirteä oma itsensä. Oi kuinka ihanaa! Olemme myös treenailleet vähän tokoa niin että Sasha saisi edes jotain tekemistä. Enimmäkseen olemme treenaileet perusasentoa ja tänään aloitimme takaosan hallintaa parantavaa temppua. Sashan pitäisi pyöriä korokkeen ympärillä etutassut korokkeen päällä. Näyttä olevan aika haastava. Tänän hän oppi laittamaan etutassut ylös ja ehkä vähäsen siirtämään takatassuja :)

lauantai 18. syyskuuta 2010

HSKHn Match Show

Tänään menimme ihan leikillä Miinan kanssa Match Showhun kun olen ilmoittautunut Miinan Hämeenlinnan ryhmänäyttelyyn 10.10. Koska Miina ei ole ollut kehässä varmaan seitsemään vuoteen arvelin hänen tarvitsevan vähän näyttelytreeniä. Pesin Miinan aamulla, leikkasin kynnet, putsasin korvat ja pesin hampaat. Fredde heitti meidät sitten Ojankoon. Kisasimme veteraani luokassa ja koska juuri ennen kehäämme alkoi sataa (ja Miinahan inhoaa sadetta yli kaiken) minun odotukset olivat aika alhaiset. Saimme kuitenkin kehästä punaisen nauhan koska Miina oli vuorossa viimeisenä ja jäi ilman paria. Seuraavassa kehässä koirat näyttivät jo niin hyviltä että en uskonut Miinan oikein pärjäävän. Hän kyllä esittäyti aivan loistavasti ja oli niin innoissaan että pyörähti iloisesti ennen liikkeeseen lähtöä! Jäimme lopuksi kaksin näyttävän setterin kanssa mutta Miina otti voiton! Tuomari sanoi hänen olevan erinoimaisessa kunnossa ikäänsä nähden ja hurmaavan söpöllä olemuksellaan :) BIS-kehää sitten jäimme odottamaan. Miina esittyi taas hienosti, vähän häntä alkoi kyllästyttämään seisominen. 10 koirasta meidät valittiin palkintosijoille ja sijoiduttiin lopuksi BIS-4siksi! Hyvä Miina! Palkinnoiksi saatiin m.m. kaksi ruusuketta, pokaalin, kaulapannan, aktivointipallon ja luita.
Oli kivaa taas pitkästä aikaa olla "näyttelyssä" ja harrastaa Miinan kanssa. On hän kyllä aikamoinen rauta-mummo! Suunnitelmissa on ehkä jo seuraava mätsäri ;)