Sasha astutettiin heinäkuussa ihanalla Lucalla (Kans MVA Backseat Driver's Buzzing Hornet). Jo parin viikon kuluttua olin varma että hän oli tiine niisiä katsomalla. Sashan maha ei kuitenkaan kasvanut niin kuin se on aiempien tiineyksien aikaan tehnyt ja ultrassa elokuussa näkyikin vain yksi pentu. Päivänä 58 vein Sashan röntgeniin jossa näkyi aivan VALTAVA pentu. Noin 14 cm pitkä, pää Sashan palleaa vasten (ja takajalat lantiossa...) Päädyin ptkän pohdinnan jälkeen että en halunnut riskeerata että pentu jäisi synnytyksessä jumiin ja varasin ajan jo seuraavalle päivälle HauMauhun keisarinleikkukseen koska Sasha on ennen synnyttänyt päivänä 60.
Yön aikana Sashan lämpökin laski ja maitoa tuli jo nisistä. Ennen leikkausta vielä ultrattiin pentu joka oli hyvinvoiva.
Leikkauksen aikana olin niin hermona että oli ongelmia istua paikalla. Kuulin alkuajasta Sashan kovan huudon (Sasha ei ollut halunnut nukahtaa, propoa oli pitänyt laittaa ison koiran annoksen) joka ei nyt mitenlään auttanut asiaa. Aika kului ja sisimmissäni tiesin että jokin oli vikana.
No, saimme vihdoin lähteä leikkaussalin puolelle jossa hoitaja elvytti suurta urospentua. Elvytystä oltiin jo yritetty vartin verran ja ennuste oli huono.
Jatkoimme Fredden kanssa elvytystä koska pentu haukkoi henkeä, joskin aika harvoin. Noin puolen tunnin kuluttua pentu jo hengitti itse mutta oli hyvin veltto. Jatkettiin sen hoivaamista koska sillä oli imureflexi. Sasha oli pökeryksissään kun heräsi ja istui meitä katselemassa kuola valuen. Pikku raukka. Hän ei myöskään suostunut edes katsomaan pentuaan. Lähdimme kotiin 3-4 maissa ja silloin pentu oli edellen velton oloinen.
Kotona pennun vointi silti parani! Olimme niin iloisia! Sashaa ei pentua huolinnut ja syötimme sitä 45 minutin välein äidinmaidonkorvikkeella. Emme uskaltaneet jättää pentua hetkeksikään joten Fredde keitti maitoa kun minä istuin pennun kanssa. Päätä pentu jo liikutteli ja niin myös jalkoja. Hän piristyi kovaa vauhtia!
Hän oli niin hellyttävä. Ja täydellinen! Kaunis väri, kehittynyt karva ja jopa molemmat kivekset jo puseissa. Ruokkiminen oli kylläkin hankalaa ja koko ajan pelkäsin maidon joutuvan keuhkoihin. Yrtimme saada Sashan kiinnostumaan mutta tuloksetta. Miina vähän nuoli pentua.
Yhden ruokkimisen yhteydessä huomasin pienen maitokuplan tulevan pennun sieraimesta. Pelkäsin kitalakihalkiota mutta sellaista ei näkynyt.
Iltaa kohti pennun hengitys muuttui jotenkin hankalammaksi ja viimeisen aterian jälkeen kun Fredde istui sen vieressä hän huudahti minulle että hengitys pysähtyi! Juoksin paikalle ja pentu taas hengitti.
Päätin että on pakko lähteä YESille koska kaikki ei ollut ok. Ajoimme sinne pentu lämpöpullon päällä ja kieritty lämpimään pyyhkeeseen.
YESissä yritmme vielä. Annoimme pennulle glukoosia, tutkimme sitä, hieroimme siihen kissanruokaa niin että Sasha kiinnostuisi mutta mitään ei auttanut. Pentu meni heikommaksi. Oli myös mahdollista että sillä oli aivovaurio pitkän elvytyksen takia. Loppujen lopuksi huomasin että kun pentua piti ylösalaisin kaikki maito valui sen suusta ulos. Otin vaikean päätöksen ja annoin Sashan pennun siirtyä koirien taivaaseen.
Niinkuin Fredde sanoi, on vaikeata uskoa miten voi vain päivässä kiintyä niin paljon pieneen pentuun. Osansa oli myös sillä että olin niin kovasti odottanut tätä pentuetta koska halusin siitä nartun itselleni. Odotukset minulla oli korkeat, niin myös monella muulla.
Elämä on rankaa ja koirankasvattaminen jopa rankempaa. Joskus näin vain käy ja tärkeintä on silti että Sasha voi hyvin.
Ensimmäinen viikko keisarinleikkauksen jälkeen Sasha oli aika kipeä ja piipitti, lähätti ja tärisi koko ajan. Tutkimme hänet ultralla ja otettiin kaikki verikokeet. Koska kuumetta oli hän sai myös AB-kuurin.
Eilen poistin tikit ja Sasha alkaa olemaan pirteä oma itsensä. Oi kuinka ihanaa!
Olemme myös treenailleet vähän tokoa niin että Sasha saisi edes jotain tekemistä. Enimmäkseen olemme treenaileet perusasentoa ja tänään aloitimme takaosan hallintaa parantavaa temppua. Sashan pitäisi pyöriä korokkeen ympärillä etutassut korokkeen päällä. Näyttä olevan aika haastava. Tänän hän oppi laittamaan etutassut ylös ja ehkä vähäsen siirtämään takatassuja :)
Yön aikana Sashan lämpökin laski ja maitoa tuli jo nisistä. Ennen leikkausta vielä ultrattiin pentu joka oli hyvinvoiva.
Leikkauksen aikana olin niin hermona että oli ongelmia istua paikalla. Kuulin alkuajasta Sashan kovan huudon (Sasha ei ollut halunnut nukahtaa, propoa oli pitänyt laittaa ison koiran annoksen) joka ei nyt mitenlään auttanut asiaa. Aika kului ja sisimmissäni tiesin että jokin oli vikana.
No, saimme vihdoin lähteä leikkaussalin puolelle jossa hoitaja elvytti suurta urospentua. Elvytystä oltiin jo yritetty vartin verran ja ennuste oli huono.
Jatkoimme Fredden kanssa elvytystä koska pentu haukkoi henkeä, joskin aika harvoin. Noin puolen tunnin kuluttua pentu jo hengitti itse mutta oli hyvin veltto. Jatkettiin sen hoivaamista koska sillä oli imureflexi. Sasha oli pökeryksissään kun heräsi ja istui meitä katselemassa kuola valuen. Pikku raukka. Hän ei myöskään suostunut edes katsomaan pentuaan. Lähdimme kotiin 3-4 maissa ja silloin pentu oli edellen velton oloinen.
Kotona pennun vointi silti parani! Olimme niin iloisia! Sashaa ei pentua huolinnut ja syötimme sitä 45 minutin välein äidinmaidonkorvikkeella. Emme uskaltaneet jättää pentua hetkeksikään joten Fredde keitti maitoa kun minä istuin pennun kanssa. Päätä pentu jo liikutteli ja niin myös jalkoja. Hän piristyi kovaa vauhtia!
Hän oli niin hellyttävä. Ja täydellinen! Kaunis väri, kehittynyt karva ja jopa molemmat kivekset jo puseissa. Ruokkiminen oli kylläkin hankalaa ja koko ajan pelkäsin maidon joutuvan keuhkoihin. Yrtimme saada Sashan kiinnostumaan mutta tuloksetta. Miina vähän nuoli pentua.
Yhden ruokkimisen yhteydessä huomasin pienen maitokuplan tulevan pennun sieraimesta. Pelkäsin kitalakihalkiota mutta sellaista ei näkynyt.
Iltaa kohti pennun hengitys muuttui jotenkin hankalammaksi ja viimeisen aterian jälkeen kun Fredde istui sen vieressä hän huudahti minulle että hengitys pysähtyi! Juoksin paikalle ja pentu taas hengitti.
Päätin että on pakko lähteä YESille koska kaikki ei ollut ok. Ajoimme sinne pentu lämpöpullon päällä ja kieritty lämpimään pyyhkeeseen.
YESissä yritmme vielä. Annoimme pennulle glukoosia, tutkimme sitä, hieroimme siihen kissanruokaa niin että Sasha kiinnostuisi mutta mitään ei auttanut. Pentu meni heikommaksi. Oli myös mahdollista että sillä oli aivovaurio pitkän elvytyksen takia. Loppujen lopuksi huomasin että kun pentua piti ylösalaisin kaikki maito valui sen suusta ulos. Otin vaikean päätöksen ja annoin Sashan pennun siirtyä koirien taivaaseen.
Niinkuin Fredde sanoi, on vaikeata uskoa miten voi vain päivässä kiintyä niin paljon pieneen pentuun. Osansa oli myös sillä että olin niin kovasti odottanut tätä pentuetta koska halusin siitä nartun itselleni. Odotukset minulla oli korkeat, niin myös monella muulla.
Elämä on rankaa ja koirankasvattaminen jopa rankempaa. Joskus näin vain käy ja tärkeintä on silti että Sasha voi hyvin.
Ensimmäinen viikko keisarinleikkauksen jälkeen Sasha oli aika kipeä ja piipitti, lähätti ja tärisi koko ajan. Tutkimme hänet ultralla ja otettiin kaikki verikokeet. Koska kuumetta oli hän sai myös AB-kuurin.
Eilen poistin tikit ja Sasha alkaa olemaan pirteä oma itsensä. Oi kuinka ihanaa!
Olemme myös treenailleet vähän tokoa niin että Sasha saisi edes jotain tekemistä. Enimmäkseen olemme treenaileet perusasentoa ja tänään aloitimme takaosan hallintaa parantavaa temppua. Sashan pitäisi pyöriä korokkeen ympärillä etutassut korokkeen päällä. Näyttä olevan aika haastava. Tänän hän oppi laittamaan etutassut ylös ja ehkä vähäsen siirtämään takatassuja :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti