Tehis vierailee Turussa

Olimme Tehisryhmän kanssa tiistaina Kaarinassa Jaakko Suoknuutin treeneissä. Tehis vierailee nyt Turussa yhteensä kolme kertaa marras-joulukuussa koska oma hallin myöhästyi ja pääsemme sisätreenehin vasta tammikuussa. Minä ja Sasha pääsemme mukaan Turkuun pari kertaa.

Tiistaina siis kouluttajana oli Jaakko jonka koulutuksissa olemme Sashan kanssa olleet pari kertaa ennen. Jaakosta minulla ei ole mitään pahaa sanottavaa, hän on kyllä minun suosikki-kouluttaja!
Rata oli vaikea ja pitkä, niinkuin Jaakolla aina. Rataantutustumiseen käytimme rutkasti aikaa, Jaakko tykkää puhua. ;) Jaakko puhui siitä että haluaa kaikki ylimääräinen ääni pois radalta ja että hän haluaisi meidän käyttävän vähän käsiämme. Tosta äänenkäytöstä Jaakko on minulle ennenkin puhunnut. Hänen mielestä käskytän Sashaa aivan liikaa radalla ja hän haluaa kaikki normi hinder käskyt pois. Sanon vain "Sash" kun hypyllä pitää kääntyä. Kuulemma Sasha osaa hypätä ilman minun huutoa mutta Jaakko epäili etten minä osaa juosta ilman huutamista... Käsistäkin Jaakko on minulle joskus huomautellut, näytän kuulemma tuulimyllyltä radalla...

Olin itse suunnitellut alkuun pakkovalssia mutta Jaakon mielestä takaakierto-valssi olisi parempi. Minua jännitti, ihan hirveästi. Halusin niin näyttää Jaakolle että olin sisäistänyt kaiken sen mitä hän oli minulle edellisinä kertoina opettanut... No, kun Jaakko sitten sanoi että en saanut käyttää käsiäni ollenkaan, menin lukkoon, ihan totaalisesti. En vaan voinut ymmärtää miten valssi meni. Jaakko käänsi ja väänsi minua kädestä pitäen mutta en vaan ymmärtänyt. Niin tähän alkuun upposikin rutkasti aikaa. Jos sain valssin tehtyä niin en ollenkaan ottanut Sashaa haltuun nelosen jälkeen ja hän sinkosi esteelle 15.
No kun lopulta sain järjen taas takaisin meni taas paremmin. 7-8 välissä tein päällejuoksun, mikä toimi ihan hyvin kunhan ymmärsin liikkua pois 6-esteeltä. 9 hypylle vähän törkkäsin Sashaa niin että pääsin tekemään muurin perään persjätön. Pituudella sitten jaakotus. En ole tehnyt kovin paljon jaakotuksia ja minun pitää aina miettiä mihin suuntaan oikein käännyn. Tästä kai johtuen en saanut sitä ennakoivaksi mikä teki siitä vastakäännöksen (?) ja Sasha kääntyi kerran väärään suuntaan. Sanoin Jaakolle että haluan yrittää vaan vedättämälla koska en osaa liikkua jaakotuksessa ja tämä ei ollut Jaakon mielestä kovin hyvä idea. No, sanoin Sashalle ennen pituutta vain "Sash" samalla kun vähän vekkasin ja kappas, kääntyipä puudeli hyvin! Nyt kun olen hiljempaa radalla Sasha kuntelee kun sanon sille jotain!
13-15 välissä Jaakko halusi meidän ehdottomasti kokeilevan saksalaista. Ekat kerrat olin todella myöhässä ja Sasha hyppäs väärän hypyn mutta kun juoksin täysillä kohti 14 taaimpaa siivekettä ja siellä kutsuin Sashaa sekä vaihdoin persjättöön vasta kun olin hyvin päässyt pois tieltä se toimi! :) Oli myös hauskaa huomata miten Sasha kiihdytti entuudestaan kun juoksin täysiä pois, vaikka se muutenkin liikkkui hyvällä vauhdilla!
Aalle tuli poispäinkäännös mikä sujui hyvin, Sashahan rakastaa Aata. Esteelle 17 piti muistaa törkätä Sashaa, muuten hän tuli ohi. 19-20 oli aluksi vaikea kun siihen tuli se leieröinti mutta kunhan ymmärsin liikkeen suunnan (mikä siis piti olla Sasha oletetun linjan suuntainen) sekä en kiirehtinyt pois esteeltä 20 sekin sujui hyvin. 22-24 hässäkälle Jaakko oli ehdottanut Backläpiä (takaakierto-sylkkäri) mutten luullut sen voivan toimia. Päätin silti kokeilla ja vaikka olin ekaa kertaa vähän myöhässä koska varmistelin 20 niin se toimi! Vähänkö siistiä! Sasha oli ihan pro sylkkärissä vaikka ollaankin niitä tehty niin vähän. Putken jälkeen Jaakko halusi niisto-poispäinkäännös-leieröinnin. Se oli mulle vähän vaikea ymmärtää ja aika oli loppumassa mutta Jaakko näytti sen kerran Sashalla.

Jaakko oli taas kerran todella kannustava! Hän todellakin tykkää Sashasta ja kehui taas hänen vauhtiaan. Hän myös sanoi että olin paljon rauhallisempi radalla kuin viimeksi. :)
Jaakon viimeinen kommentti oli ehkä hienointa mikä kukaan on ikinä sanonut Sashasta, se lämmittää vieläkin. Jaakko nimittäin sanoi että jos Sasha joskus tarvitsee ohjaajan hän mielellään kyllä ohjaisi sitä. Miettikää! Jaakko Suoknuuti ohjaisi minun pikku puudelia! Aivan mieletöntä!!! Väistykää siis Chi ja Zen, täältä tulee Taateli-mummo! :D

Oi kuinka odotan että pääsen taas Jaakon oppeihin!

BATin kisat 20.11.11

Olimme eilen pitkästä aikaa Sashan kanssa kisaamassa. Kisat olivat Hyvinkäällä heti aamusta ja väsytti aivan mielettömästi kun ajoin paikalle. Luvassa oli kolme agilityrataa, Anne Saviojan tuomaroimana.

Leikitin Sashaa ennen ratoja ja se tuntui syttyvän kovasti siitä.

Eka rata näytti todella helpolta. Vähän mua mietitytti alun rengas, koska Sasha on tullut renkaan kehiköstä läpi lähiaikoina ja teki sitä myös lämppäesteilläyt ollut kovin vaikea. Niin, ja keppien jälkeen oli pitkä lähetys aika suoralle putkelle mistä matka jatkui toiselle puolelle joten tiesin että Sashan on pakko irrota, muuten tulee kiire.

Sasha oli aivan ylikierroksilla kun kannoin sen radalle (nykyään en siis ota hihnaa edes mukaan radalle vaan kannan Sashan niin ettei tarvi hihnan kanssa sähläillä kun se silti juuttuu karvoihin).

No en saanut Sasha istumaan, enkä oikeastaan pysymään ollenkaan paikallaan. Otti tosi ruman varaslähdön mutta jatkoin koska oli jo hypännyt renkaan oikein mallikkaasti vaikka en ehtinytkään sen taakse, mikä oli suunnitelma. Sasha oli todella nopea ja irtosi makeesti, vähän se sinkoili mutta ei kovin pahasti, keinu oli hieno. Ennen keppejä oli tiukka käännös mutta mun mielestä kepeillevientä oli ihan helppo. Sasha kuitenkin ampaisi suoraan ekan kepin väärälle puolelle. Kun korjasin se sekosi täysin ja sai loppujenlopuksi hyllyn. Loppurata meni superhienosti. Irtosi hyvin putkeen, vauhdikas pätkä ennen puomia ja todella hyvä puomi.

Tokakin rata näytti mun mielestä helpolta, aika pitkälti eka rata toisinpäin mutta ilman keinua ja välistävedolla jonka jälkeen putki Aan alla. Sasha meni aivan upeasti, välistäveto ihan hyvä, kepit vauhdikkaat, puomi super. Mutta välistävedon jälkeen kun oli se putki Aan alla en ottanut Sashaa haltuun niin paljon kun olin suunnitellut, jotenkin en halunnut häiritä makeeta menoa. No Sashahan livahti vähän selän takaa ja laittoi yhden tassun Aalle. HYL.

Kolmas rata olikin jo aika vaikea. Takaakiertoja takaakiertojen jälkeen, vaikea kulma puomin jälkeen, puomin jälkeen ansahyppy, todella hankala vienti keppien jälkeen putkeen jne. Näytti silti ihan hauskalta ja päätin luottaa siihen että Sasha irtoaa hyvin putken pimeään päähän keppien jälkeen.

Alkurata meni ihan mallikkaasti, vaikka ei ehkä ihan yhtä kovaa kun ekat. Twisti(?)kin toimo hyvin. Minun mielestä kepeille vienti oli ihan helppo mutta jonkun ihmeen syystä Sasha teki saman aloitusvirheen kun ekalla radalla. Masennuin. No Sasha irtoi hyvin keppien jälkeiselle putkelle mutta en sit jaksanut ihan ohjata, törkkäsin Sashan 3. viimeisen esteen taakse - HYL.

Triplahylky siis tulokseksi- jee. No mutta päivä oli oikein kiva ja Sashan vauhti oli hyvä. Jäi ihan hyvä mieli kisoista. Kivointa oli ehkä se kun kuuluttaja kuulutti meidän 3. startin kohdalla että "tältä koirakolta olemme nähneet tänään todella vauhdikkaita ratoja, saa nähdä josko nyt tulisi myös nolla." Ei kukaan noin olisi sanonut Sashasta ennen! :)

Ainut huono puoli kisoissa oli se että mielestäni Sashan lanneranka vähän taas jumittui... Todennäköisesti olen vain paranoidi mutta mun mielestä se seisoi eilen loppukisoista vähän takajalat liian lähellä etujalkoja. No laitoin lämmintä taas päälle kotona ja vähän hieroin. Toivotaan parasta.

Kesä 2011

Blogini piti kesälomaa... ja syyslomaa... No huomasin kuitenkin että itselleni olisi kiva jos voisi lukea treeneistä sun muusta myös myöhemmin kun muisti on niin kovin lyhyt. Ja ehkä jopa joku muukin haluaa tätä lukea. No tässä pari otosta ja sanaa kesästä 2011.

Kesä alkoi mukavasti minun ekoilla agilityn SM-kisoilla. Oli kyllä aivan mahtava kokemus! Aivan parhaana matkaseurana minulla oli Kaisa ja Hikka ja vaikka tämän postauksen piti pysyä lyhyenä pitää vain mainita että meillä kyllä oli Nastolan paras aamiainen! ;)
Kisasin Sashan kanssa sekä HSKHn minijoukkuessa että yksilöissä. Yksilöissä tuli hylkäys joten ei ollut paikkaa finaliin mutta olin silti ihan tyytyväinen´vain siihen että olin päässyt SM-kisoihin vaikka nollien keruu alkoi vasta loppukeväästä.
 Joukkuekisassa HSKH sijoittui seitsemänneksi yli 50 joukkueesta! :)
SM-kisat kruunasi HSKHn seuramestaruuden voitto! Oli kyllä hienoa päästä sille korkeimalle palkintopallille SMissä. Hyvä me! :)



HSKH teki sen. Poika on tullut kotiin!



Heti SM-kisojen seuraavana päivänä vein Sashan steriloitavaksi. Poistimme samalla maitorauhaskasvaimen. Sashan munasarjassa oli myös kysta. Lähetimme molemmat patolle ja molemmat olivat benignejä. :)
Tästä alkoi kesälomamme! Vietimme paljon aikaa mökillämme, joka on mielestäni maailman kaunein paikka. Koirat viihtyivät ja tötteröpää täytti 8 vuotta!



Sasha 8 vuotta 12.6.11

Zorbas, Sasha, Niki ja Miina, kesä 2011

Kesäkoira.

Matkalla mökille

Eräänä kauniina kesäkuisena päivänä sattui se mitä olen hiljaa pelännyt jo yli kymmenen kesää mökillä. Kyy puraisi koiraa. Tämä ilkeä kyy ei purrut villakoiria, jotka iloisesti juoksee polkujen vierestä ja työntää nenänsä joka paikkaan, vaan Miina. Se myös puri niin ettei kukaan sitä huomannut ja Sissi-Miinahan ei siitä välittänyt, aluksi... Noin tunnin tapahtumasta kuitenkin tilanne muuttui...
Painajainen oli todellinen kun 12 vuotiasta, koko ajan vaan huonompaan suuntaan menevää, chihuahuaa kuskattiin ensin taksi-veneellä Nauvoon mistä autolla ja lossilla mantereelle. Turussa Tuhatjalassa jo huokaisimme helpotuksesta ja otimme tämän kuvan. Miina hylje selvisi pelkällä pelähdyksellä, kyy oli ollut armollinen.


Miina-hylje, turvotus tästä vielä kasvoi....

Valitettavasti tarina ei lopu tähän. Kuudes aistini sai minut Helsinkiin tultaessa vielä menemään YESin kautta ja siellä painajainen jatkui. Miina romahti ja hyyttärit oli pidentyneet. Sydän oli jo aivan arytminen. Miina sai EVVAta ja lähti teholle. Me itkimme ja toivoimme parasta. Koska Miina oli niin vanha ja pieni, ja koska hänen sydämensä oli jo entuudestaan heikossa kunnossa tiesimme Miinan nyt toden teolla taistelevan hengestään.

Mutta Miina on taistelija, sen hän meille jälleen kerran osoitti. Parin päivän tehohoidon jälkeen saimme mummomme kotiin ja parin viikon kuluttua turvotus oli jo laskennut. Muistoksi tästä jäi paha sivuääni sydämessä ja sydänlääkitys. Aika pieni hinta.

Kyyn hinta oli todenäköisesti suurempi. Seuraavana päivänä äiti tappoi ison kyyn meidän terassilla, jossa siis ei ole koskaan ennen käärmeitä nähty.

Toipilaat takaisin kentällä!

Tänä kesänä myös yksi minun unelmista tuli totta kun pieni Yaya muutti laumaamme. Mutta tästä lisää toisessa postauksessa!

Takaisin Raunioille!

Olin citypuudeleiden järjestämällä rauniokurssilla kuukausi sitten ja ihastuin niin lajiin että lähetin melkein heti mailin Hepekolle kun pääsin kurssilta kotiin milloin voisi tulla kaveriporukalla uudestaan. Saimme ajan viime lauantaiksi kello 9-12 ja ryhmä täytttyi nopeasti tutuilla. Mukana tällä kertaa oli siis minä Yayan ja Sashan kanssa, Kaisa ja Kipa Hikan ja Pilkun kanssa (ländereitä), Anne Jempukan kanssa, Anni Jaken ja Maisan kanssa sekä Jenni Väinön kanssa. Kiva porukka! :)Aloitettiin taas demolla ja sain toimia Pavun, meidän ohjaajan, yhtenä maalimiehenä. On se taitava!

Minun koiristani aloitti Yaya joka siis teki vähän helppoja piiloja viime kuussa.

Yaya muisti aika nopeasti mitä piti tehdä. Haki aika paljon näöllään mutta alkoi lopuksi käyttämään hyvin nenää. Yayaa jännitti vielä silloin tällöin liikkumattomien ihmisten luo meno. Jos maalimies aukaisi suutaan Yaya tottakai riemastui ja ryntäsi paikalle, kovin Yayamaisesti. :D Kiipeily ja eri pinnoilla liikkuminen ei tuottanut pienelle agiliitäjälle ongelmia.

Kovin itsenäinen Yaya ei vielä ollut mutta ihan hyvin ollakseen vasta puolivuotias. Yayan mielestä raunioilu oli ihan sikahauskaa. Jopa niin hauskaa että kun avasin takaluukun hän juoksi täysillä takaisin muiden luo...

Sasha yllätti minut täysin viime kerralla. Alunperin mukana piti olla vain Yaya mutta koska aikaa jäi ja mulla oli koko jengi autossa Sasha sai kokeilla. Kerroin ohjaajalle ettei Sasha tule toimimaan, sitä ei kiinnosta muut kun minä, sillä ei ole kovin hyvä hajuaisti ja se tulee todennäköisesti vaan tujoittamaan minua.

No, olinpahan väärässä. Sasha ymmärsi heti ekan maalimiehen jälkeen homman nimen ja haki tosi innokkaasti. Kerran jäljesti (oli kulunut viikko citypuudeleiden jälkikurssista :D) muuten otti ilmavainun. Ohjaaja kehui Sashaa todella paljon.

Tällä kerralla kun otin Sashan autosta pissille se meni ihan fiiliksiin heti. Kannoin sen aloitukseen ja se tärisi ja vinkui innosta! No heti kun sen päästin niin se oli menoa. Sasha haki todella itsenäisesti ja veti yli kiven ja kannon. Tällä kertaa käytti myös periaatteessa vain ilmavainua. Tottakai hajun paikallistaminen on Sashalle vielä vähän aikaavievää mutta kun tuli hyvä vainu Sasha lähti todella itsevarmasti suoraan maalimiehen luo.Tämä on kyllä ehdottomasti yksi Sashan lempilajeista!

Tässä Sasha raunioilee: http://www.youtube.com/watch?v=rf6XrQxa05E

Myös kaikki muut mukana olleesta koirasta olivat todella taitavia! Jempukka oli niin söpö kun ryntäili pitkillä jaloillaan kivikasojen yli ja ilahtui niin minun löytämisestä että namit jäi ja sain kivan headbangauksen! :D

Väinö on ennen jäljestänyt joten hän ymmärsi mitä haettiin todella nopeasti. Maisa liikkui kuin tuuli. Jaken kanssa harjoiteltiin ihan namin ottoa vieraiden kädestä. Hikkaa jännitti vähän ja Pilkku on ihana pentu! :)

Oli niin hauskaa että sovittiin jo alustavasti että tullaan taas tammikuussa jos ei ole kovin paljon lunta! :)

Jemma löytää maalimiehen!