Kesä 2011

Blogini piti kesälomaa... ja syyslomaa... No huomasin kuitenkin että itselleni olisi kiva jos voisi lukea treeneistä sun muusta myös myöhemmin kun muisti on niin kovin lyhyt. Ja ehkä jopa joku muukin haluaa tätä lukea. No tässä pari otosta ja sanaa kesästä 2011.

Kesä alkoi mukavasti minun ekoilla agilityn SM-kisoilla. Oli kyllä aivan mahtava kokemus! Aivan parhaana matkaseurana minulla oli Kaisa ja Hikka ja vaikka tämän postauksen piti pysyä lyhyenä pitää vain mainita että meillä kyllä oli Nastolan paras aamiainen! ;)
Kisasin Sashan kanssa sekä HSKHn minijoukkuessa että yksilöissä. Yksilöissä tuli hylkäys joten ei ollut paikkaa finaliin mutta olin silti ihan tyytyväinen´vain siihen että olin päässyt SM-kisoihin vaikka nollien keruu alkoi vasta loppukeväästä.
 Joukkuekisassa HSKH sijoittui seitsemänneksi yli 50 joukkueesta! :)
SM-kisat kruunasi HSKHn seuramestaruuden voitto! Oli kyllä hienoa päästä sille korkeimalle palkintopallille SMissä. Hyvä me! :)



HSKH teki sen. Poika on tullut kotiin!



Heti SM-kisojen seuraavana päivänä vein Sashan steriloitavaksi. Poistimme samalla maitorauhaskasvaimen. Sashan munasarjassa oli myös kysta. Lähetimme molemmat patolle ja molemmat olivat benignejä. :)
Tästä alkoi kesälomamme! Vietimme paljon aikaa mökillämme, joka on mielestäni maailman kaunein paikka. Koirat viihtyivät ja tötteröpää täytti 8 vuotta!



Sasha 8 vuotta 12.6.11

Zorbas, Sasha, Niki ja Miina, kesä 2011

Kesäkoira.

Matkalla mökille

Eräänä kauniina kesäkuisena päivänä sattui se mitä olen hiljaa pelännyt jo yli kymmenen kesää mökillä. Kyy puraisi koiraa. Tämä ilkeä kyy ei purrut villakoiria, jotka iloisesti juoksee polkujen vierestä ja työntää nenänsä joka paikkaan, vaan Miina. Se myös puri niin ettei kukaan sitä huomannut ja Sissi-Miinahan ei siitä välittänyt, aluksi... Noin tunnin tapahtumasta kuitenkin tilanne muuttui...
Painajainen oli todellinen kun 12 vuotiasta, koko ajan vaan huonompaan suuntaan menevää, chihuahuaa kuskattiin ensin taksi-veneellä Nauvoon mistä autolla ja lossilla mantereelle. Turussa Tuhatjalassa jo huokaisimme helpotuksesta ja otimme tämän kuvan. Miina hylje selvisi pelkällä pelähdyksellä, kyy oli ollut armollinen.


Miina-hylje, turvotus tästä vielä kasvoi....

Valitettavasti tarina ei lopu tähän. Kuudes aistini sai minut Helsinkiin tultaessa vielä menemään YESin kautta ja siellä painajainen jatkui. Miina romahti ja hyyttärit oli pidentyneet. Sydän oli jo aivan arytminen. Miina sai EVVAta ja lähti teholle. Me itkimme ja toivoimme parasta. Koska Miina oli niin vanha ja pieni, ja koska hänen sydämensä oli jo entuudestaan heikossa kunnossa tiesimme Miinan nyt toden teolla taistelevan hengestään.

Mutta Miina on taistelija, sen hän meille jälleen kerran osoitti. Parin päivän tehohoidon jälkeen saimme mummomme kotiin ja parin viikon kuluttua turvotus oli jo laskennut. Muistoksi tästä jäi paha sivuääni sydämessä ja sydänlääkitys. Aika pieni hinta.

Kyyn hinta oli todenäköisesti suurempi. Seuraavana päivänä äiti tappoi ison kyyn meidän terassilla, jossa siis ei ole koskaan ennen käärmeitä nähty.

Toipilaat takaisin kentällä!

Tänä kesänä myös yksi minun unelmista tuli totta kun pieni Yaya muutti laumaamme. Mutta tästä lisää toisessa postauksessa!